lauantai 6. marraskuuta 2010

...JA HAALARIHOUSUT




Kuinka kävikään mun lapsuuden kodille, siis kodille..? Tuli kävi vieraisissa ja tuhosi käytännössä kaiken. Ainoastaan jotain pientä saa muistoksi kärsineenä. Siellä oli minunkin muuttokuormaa odottamassa kyytiä kohti Uuttamaata.. Mutta ei niitä ole enää muutettavaksi. Valtava menetys kaikinpuolin, mutta ihmishengiltä vältyttiin-onneksi! Ei sekään olisi kovin kaukana ollut..
Olen käytännössä nollannut itseni viime viikolla. Pikkuhiljaa helpottaa, eikä enää herää yöllä montaa kertaa ja vatvo kaikkia mielessä..mutta kyllä se vaan vie aikansa..eikä koskaan lopullisesti häviä..
Kotoa meni kaikki, minulta tunnearvoltaan tärkeimmät, kuten: valokuva albumit, itsetekemät posliininuket, jotain vaatteita mitä mulla on lapsena ollut.. Kaikkia kun ei voi rahassa mitata!

Ensimmäisessä kuvassa plafondi roikkuu katosta. Ja toisessa kuvassa on äitin tekemä posliininukke. Hiukset on palanut ja pojasta tullut tummaihoinen.


Mutta hiukan iloisempiin tunnelmiin, alemmassa kuvassa on ihana siskon poika. Syntynyt jo elokuussa, kuva on kolme viikkoisesta vauvasta. En ole näitäkään pöksyjä saanut tänne laitettua. Housut on Kangastukun tummaa turkoosi velouria. Kantti interlockia Michasilta ja kaava sama mikä aiemminkin, jotkut Mustikka haalarihousut.
Tähän tein myös lisäksi lakin, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Taisi niitä lakkeja tulla yhteensä viisi kappaletta..Mutta ei yhdestäkään kuvaa..






8 kommenttia:

  1. Voi.. elämä heittää eteen niin isoja asioita. Kovasti voimia! Muistoja ei voi mikään viedä!

    Housut ovat suloiset, kuten pikkuinenkin!

    VastaaPoista
  2. Olen tosi pahoillani. Onneksi ei tosiaan ihmisille käynyt kuinkaan. Tämä kyllä sattui nyt juuri tänään kohdalle, kun sain äsken tietää tuttavaperheen kodin tuhonneesta palosta.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka pahalta näyttää :( Olen tosi pahoillani kaikista menetetyistä tärkeistä asioista, voimia!

    VastaaPoista
  4. Voi kauhea! Otan osaa! Onneksi olette kaikki kunnossa (niin kunnossa kun tuollaiset jälkeen voi olla).
    Housut ovat ihanat!

    VastaaPoista
  5. Ikävä juttu. Ainoa lohtu tuossa on että ihmiset pelastuivat kaikki tulelta.

    VastaaPoista
  6. Tiedän tunteen, itsellä on myös mennyt tulipalon myötä kaikki lapsuuden valokuvat yms. Kyllä niitä edelleen kaipaa vaikka tulipalosta on aikaa jo monta vuotta...varsinkin nyt kun on oma lapsi olisi mukava katsella omia lapsuuden kuvia ja antaa leikkeihin omia vanhoja lelujaan jne. Jaksamisia :)

    VastaaPoista
  7. Voi että surua ja tuskaa..mutta onneksi ei kukaan läheinen kuollu palossa!
    Ihana haalari ja ihana pikkuinen miehen alku!

    VastaaPoista
  8. Suuret kiitokset teille kaikille!
    Kyllä suru helpottaa, mutta kyllä se jälkensä jättää. Suurien asioiden kanssa on vain opittava elämään.

    VastaaPoista